Hän otti seinältä erään valokuvan, joka esitti hyvin pientä taloa: siinä oli vain neljä ikkunaa ja ovi kadulta.
»Nuo kaksi ikkunaa kuuluivat puotiin», sanoi hän.
Hän viittasi kuvaan.
»Tämä on äitini», sanoi hän, »ja tuo tuossa hänen sylissään olen minä».
»Ja tuossa on sisarenne», sanoi Joán.
Gerda-neiti vastasi hiukan nopeasti:
»Niin, se on sisareni.»
Ja hän jatkoi:
»Äitihän oli niin nuori, kun hän kuoli — kohta kun olimme muuttaneet tähän uuteen taloon. Hän oli niin toivonut päästä tänne, kertoi isä. Mutta sitten hän kuoli — vain neljä kuukautta myöhemmin.»
Joán ei puhunut.