»On», sanoi Gerda ja nauroi, »nyt se on oikein».
»Josse», sanoi Joán, »se tekee hänet iloiseksi».
Joán maksoi, ja he astuivat ulos.
Gerda-neiti seisahtui silmänräpäyksen ajaksi sillalle.
»Sepä oli kallis», sanoi hän. »Mutta sinnehän onkin matkaa» — — ja hän katsoi eteensä pimeässä.
Sitten hän sanoi:
»Mutta minusta ei ole hauskaa saada sähkösanomia.»
»Miksikä ei?»
Gerda alkoi jälleen kulkea.
»Ei, sillä olen kerran saanut erään, joka oli liian surullinen.»