Gerda-neiti nosti kätensä — hän ei tietänyt, minkä vuoksi hänen äänensä vapisi.
»Ja tuolla Etelä-Jyllanti», sanoi hän. »Etelä-Jyllannin pellot.»
»Niin lähellä?» sanoi Joán.
He olivat jälleen vaiti, kunnes Joán sanoi:
»Onko se teistäkin surullista?»
»Mikä?»
»Se että Etelä-Jyllanti…»
»On» (ja hän nyökäytti päätään). »Sillä he ovat niin uskollisia — kaikesta huolimatta.»
»Kaikesta huolimatta…?»
Gerda ei vastannut kysymykseen, mutta sanoi: