»Niin, minä olen Olesen», sanoi hän.
Joán nyökäytti päätään.
»Olen isäntä», sanoi mies ja pyyhki itseään yhä.
Joán nyökäytti jälleen päätään. »Tulee täysi huone», sanoi Olesen.
»Sehän on hyvä», sanoi Joán.
»Onko?» sanoi Olesen. »Mitä se hyödyttää?»
Ja katsoen Joánia sivulta hän sanoi ja jätti nenäliinan rauhaan:
»Tuleekos väliaikoja?»
»Kaksi väliaikaa», sanoi Joán ja alkoi nousta portaita.
»Tuleeko?» sanoi Olesen, jonka elämän heilahdukset olivat totuttaneet suhtautumaan kaikkeen kysyvästi. »Mutta sali on lämmin, ja sievästi se on koristettu. »Neiti Johansen, hän on sen koristanut.»