Päivisin istui Joán enimmäkseen Hanan luona tai talli-Josefin, sen vuoksi että tämä soitti viulua.
Suvella tuli taloon opettaja. Hän oli kreikkalainen ja niin pitkä, että hänen täytyi kumartua ovessa astuessaan koulusaliin. Ollessaan kotona isä kirjoitti ison lukujärjestyksen ja merkitsi siihen kaikki, mitä Joánin piti oppia. Mutta herra Christopulos unohti usein lukemisen. Hän vain istui, Joán polvillaan, ja hiveli hivelemistään tämän tukkaa ja tuijotti ilmaan. Joán ei koskaan ollut nähnyt sellaisia silmiä kuin herra Christopuloksen — niin suuria ja sinisiä, eivätkä ne silmät olleet milloinkaan iloiset.
»Mutta nyt meidän täytyy lukea, Joán», sanoi hän ja kertoi jälleen kaikista maapallon paikoista.
»Missä sinä asut?» kysyi Joán.
»Minäkö? Minä asun Hellaassa.»
»Missä se on?»
Herra Christopulos osoitti kapealla kädellään Kreikkaa.
»Tuossa on Hellas», sanoi hän.
»Hm.» Ja Joán katseli Hellasta.
»Ja missä minä asun?» kysyi hän.