»Kreivitär ei ole kotona.»
Joán seisoi ja soitti ja oli tuskin kuullut mitä toinen sanoi.
»Erik», sanoi hän eikä pysähtynyt soitossaan,
»tiedätkö, tänään on äidin syntymäpäivä. Luulen, että minulle juuri sen vuoksi tapahtuu niin paljon ihanaa».
»Tokkopa?» sanoi Holstein ja nauroi niinkuin ennen muinoin.
»Niin luulen», sanoi Joán, »sillä täällä on ihanaa».
Holstein oli nojannut päänsä seinään ja hyräili hiljaa, seuraten viulun säveliä:
Ja kihlaa kauniin Elsen,
tuon neidon suloisen.
Joán jatkoi yhä soittamistaan, ja Erik hyräili hiukan kovemmin:
Kuu vieri, haudattihin mies mustiin multihin.