»Niin, ajattelin, että…» mumisi Gerda.
Hän keskeytti puheensa, ja hämmentyneinä taikka liikutettuina he vaikenivat tuokioksi Erik Holsteinin ilmestyessä ovelle.
»Hyvää iltaa, neiti.»
»Niin, olen sanonut Joánille», jatkoi hän, »että minäkin tulen teille».
»Kreivi on tervetullut», sanoi Gerda-neiti ja hymyili, vaikka hän siinä samassa ajatteli, että jo ilman häntäkin oli ruokapöydässä hyvin ahdasta.
»Mutta tulen vasta sitten kun on syöty», sanoi Holstein.
»Miten kreivi vain tahtoo», sanoi Gerda-neiti ja hymyili jälleen vasten tahtoaan. »Hyvästi.»
Ja hän juoksi näyttämölle. Mutta sieltä hän sanoi Joánille:
»Kohta me syömme», ja poistui.
Erik Holstein seisoi ja alkoi keinuttaa päätään, yht'äkkiä, kuten ennen muinoin.