»Enpä jumaliste ole ennen huomannut, että hän on niin soma», sanoi hän.
Mutta samassa Joán tuli ajatelleeksi, ettei hän ollut puhunut Haacken kanssa. Ja huutaen »suo anteeksi» hän riensi salin poikki ja ylös portaat kuudella askelella, laulaen säveltä »Kisten paa hans Bag», ikäänkuin se olisi ollut jostakin operetista.
Hän riuhtaisi auki huoneen oven ja näki Haacken, joka kirjoitti postikortteja.
»Minä soitan Mendelssohnia», sanoi Joán.
»Mitä?»
»Me soitamme Mendelssohnia illalla», sanoi Joán. »'Konsertin'. —
Hyvästi.»
Ja hän paiskasi oven kiinni aivan Haacken nenän edessä.
Kun Joán tuli takaisin, istui kreivi Erik ja tuijotti Corot’n
»Hämärään».
»Muistatko», sanoi hän, »tuota sinä niin usein katselit Parisissa taidekauppojen ikkunoissa?»
»Niin katsoin», sanoi Joán.