»Jumaliste kuinka sieväksi se neiti on tullut», pääsi häneltä äkkiä.
»Mutta nyt minun pitää mennä», sanoi Joán. »Näkemiin siis, ja kiitos, että tulit.»
Hän kietoi molemmat käsivartensa Erikin hartioitten ympäri ja meni.
Erik jäi seisomaan pieneen oviaukkoon ja huusi hänen jälkeensä:
»Minä en totisesti ole koskaan nähnyt sinua näin elävänä.»
»Se johtuu siitä, että olen tullut Tanskaan», vastasi Joán salista.
»Mutta sinnekö sinä jäät istumaan?»
»Tänne», sanoi Erik, »täällä voin rauhassa tyhjentää lasin whiskyä».
Joán oli poissa. Erik meni pilarin luo, joka oli näyttämön vieressä, ja painoi sitä soittokelloa, jolla yleisö kutsuttiin sisään — ja koko rakennus raikui.
»Lasi whiskyä», huusi hän herra Jensenille, joka tupsahti sisään.
Erik Holstein istui yksinään puolihämärässä ja joi, tuijottaen omiin sääriinsä.