Pari vierasta saapui, joiden kättä Johansen puristi, samalla kuin leveäharteinen mies, jolla oli täysiparta ja jolla vitjat riippuivat rinnoilla, sanoi Joánille:
»Niin, tehän matkustatte paljon — nimeni on Laarentzen ja olen kutomon omistaja», mainitsi hän ikäänkuin ohimennen — »mutta meille on tietysti merkkitapaus nähdä sellainen mies kuin te. Tämä on vaimoni», jatkoi hän samaan hengenvetoon ja osoitti vierellään olevaa naista, jonka kasvot olivat pyöreät kuin täysikuu ja jonka hiukset olivat kireällä sykkyrällä niskassa.
»Niin, illaksi tulee paljon väkeä», sanoi rouva Laarentzen.
Samassa Joán huomasi Gerda-neidin — nurkassa, sinipukuisen naisen seurassa. Hän oli kumartanut kahteen erään sinnepäin, ennenkuin sanoi, ja melko kovalla äänellä:
»Hyvää iltaa, neiti.»
Ja Gerda-neiti vastasi — keikauttaen päätään veikeän nokkelasti, sillä hän joutui hämilleen:
»Hyvää iltaa.»
Joánin aikoessa mennä edelleen pysähdytti hänet pienikasvuinen, smoking-pukuinen herra jolla oli punareunaiset silmät lasien takana ja joka sanoi:
»Minä olen lääkäri — niin, toivottavasti ette tule minua tarvitsemaan.»
Ja jatkoi samaa kyytiä: