»Niin, tämä on isän huone», sanoi Gerda-neiti.
»Nyt me rupeamme syömään», keskeytti hän itsensä ja juoksi ruokasaliin.
»Emmekö kohta rupea syömään?» sanoi hän tädille.
»Aivan heti», sanoi täti.
Ja Gerda meni sinisen naisen luo.
»Voi kun he vain istuisivat», sanoi hän ja työnsi käsivartensa toisen kainaloon.
»Hui hai», sanoi sininen rouva, »eivät he huomaa, vaikka saisivatkin polviaan vastaan pari pöydänjalkaa». Ja Joánin kulkiessa ohi kääntyi hän tämän puoleen.
»Te ette voi aavistaakaan, miten me kaksi olemme iloinneet», sanoi hän, ja lisäsi, huokaisten syvään:
»Nyt on vain kysymys siitä, voivatko he istua hiljaa.»
»Mutta Ida…», sanoi Gerda.