»Nyt on vain kysymys siitä, ymmärrämmekö me teidän soittoanne», sanoi hän ja nauroi, »sillä mehän olemme vain talonpoikia, vaikkakin Musiikkiyhdistys pitää huolta kasvatuksestamme — mikäli varat riittävät», lisäsi Larsen.
Pari herraa rupesi nauramaan, mutta herra Johansen sanoi hiukan äänekkäästi:
»Niin, nyt kai me sitten käymme pöytään.»
»Sehän oli oivallista», sanoi tupakkakauppias, ja kun kaikki alkoivat, hiukan nuhjustellen lähteä liikkeelle, tarjosi Joán Gerda-neidille käsivartensa.
»Ei», sanoi Gerda, »täällä ei ole tapana mennä pöytään parittain».
»Nyt me, jumaliste, kuljemme parittain», sanoi kelloseppä.
»Puheenjohtajan täytyy istua konsertinantajan vieressä, jumaliste…»
Ja nauraen lyhyttä nauruaan, joka kuulosti siltä, kuin hän olisi ähkäissyt, työnsi hän Gerdan käsivarren Joánin kainaloon.
»Hän on kummityttöni», sanoi hän, »ja hyvä onkin».
He tulivat kaikki ruokasaliin, jossa heidän täytyi painautua pitkin seiniä, ja kolistelivat tuoleja. Oven suussa seisottiin rykelmässä.
»Älkää ollenkaan hätäilkö», sanoi kauppias tyynellä äänellään, »niin saamme kaikki tilaa».