»Ettehän te», sanoi Gerda ja käänsi silmänsä pois, »voi tuntea… meidän maalaistapojamme».
Joán tuskin tiesi ottaneensa Gerda-neidin käden omaansa.
»Ja nyt me istumme», sanoi hän.
»Ei, ei, kaupanhoitaja», huusi kelloseppä pöydän toisesta päästä. »Konsertinantajan on jumaliste istuttava molempien puheenjohtajien välissä».
Ja kaupanhoitaja poistui Gerda-neidin toisella puolella olevan tyhjän tuolin äärestä, jonne sinipukuinen nainen siirtyi.
»Nythän me istumme vallan suurenmoisesta, sanoi hän ja riisui hansikkaana.
Gerda seurasi silmänräpäyksen verran kaupanhoitajaa katseellaan.
»Niin rouva Suurenmoinen», sanoi hän äkkiä ja alkoi nauraa unohtaen kaiken pelkonsa.
»Gerda nimittää minua niin», sanoi sininen rouva.
»Niin», sanoi Gerda, »sillä hän sanoo aina 'suurenmoista'».