»Minusta tuntuu päinvastoin, että on ihailtava, kuinka kauniisti te olette säilyttänyt äidinkielenne.»
Joán sanoi katsoen eteensä:
»Äiti kai puhui sitä kauniisti, olen tullut ajatelleeksi sitä tänään.
Mutta minä osaan puhua vain aivan ulkopuolisista asioista…»
»Ulkopuolisista asioista», sanoi rouva Jespersen ja nauroi.
»Niin», jatkoi Joán loisella äänensävyllä, »minä en osaa sanoa sellaista mitä ajattelen».
Gerda virkkoi — ja sanat tulivat hiukan äkisti —:
»Minä ymmärrän niin hyvin» (ja äkkiä hän painoi päänsä lautasen yli) »mitä… mitä te sanotte…»
Mutta rouva Jespersen taukosi syömästä ja sanoi:
»Oi, voiko kukaan milloinkaan sanoa mitä ajattelee? Minä en ainakaan koskaan ole voinut sanoa miehelleni, kuinka paljon hänestä pidän.»
»No niin», sanoi tupakkakauppias Larsen, »me naimattomat, pikku Gerda, emme ymmärrä sitä rakkautta».