Iwo seisoi pihalla, harmaan asuinrivinsä edessä, sikojensa keskellä.
»Nyt ovat sikasi pian parhaimmillaan», sanoi isä.
»Niin, niin ovat», vastasi Iwo.
»Menet kai sitten markkinoille?»
»Virta on liian vuolas, herra», sanoi Iwo ja katseli sikoja, »niitä ei uskalla kuljettaa yli».
»Voihan olla», vastasi isä.
Viinitarhuri Dmeterin äiti seisoi vähän matkan päässä ojanreunalla, kirjavassa paidassaan.
»Kuinka tuo pikku herra kasvaakaan, armollinen herra», sanoi hän.
»Niin», sanoi isä ja katsahti Joániin, joka istui hyvin suoraselkäisenä poninsa selässä, »mutta hänhän onkin jo kahdeksanvuotias».
»Ja hänellä on isän kasvot, herra», sanoi vanhus. »Ei, vieras veri ei koskaan näy siinä suvussa.»