»Mutta tahdoin vain sanoa» — jatkoi Larsen — »tervetuloa, konsertinantaja. Te olette tullut köyhään maahan… mutta pieneen kelpo maahan, jossa sydän on hyvä ja jossa päätäkään ei mikään vaivaa. Ja me olemme tyytyväisiä oloomme ja suomme muillekin hyvää. Maljanne, konsertinantaja.»
He kohottivat kaikki lasinsa, ja samassa eräs iso pää yht'äkkiä kurkottautui esiin pöydän toiselta puolen, ja ääni, joka oli hiukan kurnuttava, sanoi Joánille:
»Terve tuloa Euroopasta, kreivi Ujházy.»
»Kuka hän on?» sanoi Joán hätkähtäen. Ääni oli lausunut Ujházyn aivan virheettömästi.
»Mefisto», sanoi rouva Jespersen.
Mutta Joán sanoi puoliääneen —ja hänen silmänsä ilkamoivat:
»Gerda-neiti, miksi herra Larsen ei saanut puhua?»
Gerda-neiti painoi kättään pöydän reunaan.
»Voi, se nyt ei ollut ollenkaan totta», sanoi hän, »Larsen on niin, kiltti… mutta tänään…»
Hän pysähtyi, mutta Joán, arvaten Gerdan ajatukset, sanoi: