»Mutta minunhan mielestäni täällä on niin ihanaa.»
»Todellako?» Gerdan kasvoille levisi niin valoisa hymy, että Joánista tuntui, kuin hän ei olisi koskaan ennen nähnyt hänen hymyilevän — koko päivänä.
Ja vähän ajan kuluttua Joán lisäsi:
»Juuri täällähän on Tanska, sen ymmärrän.»
Hänen silmänsä suuntautuivat äkkiä toisaanne ja kohtasivat kaupanhoitajan katseen.
»Mikä kaupanhoitajanne nimi olikaan?»
»Hänen nimensä on Petersen», sanoi Gerda niinkuin ihminen, jonka ajatukset ovat harhailleet kaukana.
»Hänellä on niin terävä katse», sanoi Joán, ja rouva Jespersen lisäsi:
»Ja hiljainen tahto.»
Mutta Gerda-neiti ei vastannut… hän istui pää painuksissa. Mutta palaten yhtäkkiä kielikysymykseen Joán lausui: