»Ei se ole 'sievä'», sanoi kandidaatti, jonka silmät hipaisivat rouva
Raabelin poskea, »'sievä' ei riitä. Paremminkin 'viehkeä'.»
»Tunnen niin monta vanhaa laulua», sanoi Joán, »joita äitini lauloi — ja Ane».
Yht'äkkiä Gerda hymyili:
»Josse», sanoi hän ja aikoi kohottaa katseensa, mutta ei kohottanutkaan, »miten sievältä se kuuluu…»
Kansanopistonjohtaja esitti niin monta säettä, joissa 'sulo'-sana esiintyi, että ne aivan kuin kietoivat koko seuran, kunnes yht'äkkiä vinoharteinen mies pisti esiin' päänsä ja sanoi:
»Ranskankielessä, kreivi Ujházy, on aivan vastaava sana: C’est charmant.»
Oli kuin tuo ranskalainen sana olisi vain odottanut Joánia.
»Oui, monsieur», sanoi hän ja hymyili jälleen: La charmante — charmante, C'est ça.
Mutta kelloseppä, joka ei ollut niin kielitaitoinen, kohotti lasinsa:
»Mitä te arvelette, Petersen? — Puhu sinä, Laarentzen», sanoi hän, »tässä alkaa vähän kihota päähän».