»Puhu sinäkin, kaksoisveli, ja sinä, tohtori Knaabel…»
»Niin», jatkoi hän kääntyen Joániin puoleen, »täällä me olemme veljiä kaikki, konsertinantaja, kuin samaa perhettä. Sillä mehän olemme nähneet, useimmat meistä, tämän paikkakunnan aivan autiomaana.»
»Täällä ei jumaliste ollut paljoakaan yhdeksäntoista vuotta sitten — vai kuinka, Johanson, ei paljon muuta kuin sinun puotipahasesi, ja pieni se oli. — Mutta me olemmekin tehneet työtä olan takaa. Maljanne, rouva Laarentzen…»
»Niin», sanoi herra Laarentzen, »miten vanha kutomo oikeastaan on?»
»Viisitoista vuotta, vai kuinka, Laarentzen?» sanoi rouva.
»Niin», sanoi tupakkakauppias, »sen perustamisesta on nyt viisitoista vuotta — sillä se tapahtui samana vuonna, jolloin vaimosi kuoli, Johansen… mutta silloin täällä oli vain yhdeksän rakennusta, lukuunottamatta majataloa ja meijeriä…»
»Kuoliko äitinne niin varhain?» sanoi Joán.
»Kuoli, niin varhain.»
»Kun olitte seitsemänvuotias?»
»Niin, vain seitsemänvuotias.»