»On kuin onkin, jumaliste», sanoi tupakkakauppias, »ja sinä tässä olet kunnanvaltuuston esimies».
Kaikki puhuivat — taloista, joita oli rakennettu, tonteista, joita oli laajennettu, ja ihmisistä joita tänne oli muuttanut.
»Niin», sanoi rouva Laarentzen Joánille, »meillä oli alussa vain seitsemän työmiestä».
»Ja nyt on kaikkiaan puolitoista sataa», sanoi hänen miehensä.
Ja puhe jatkui — kuitenkin tyynesti — apteekista ja puhelinkeskuksesta ja teknillisestä koulusta.
»No, kylläpäs nyt juttu käy», sanoi tupakkakauppias hykerrellen käsiään.
»Hautuumaa sen sijaan on ihana», sanoi kelloseppä, »mutta kun sitä ruvettiin laittamaan, niin minäpä käytin puheenvuoroa kunnanvaltuustossa…»
»Niin käytit», sanoi Johansen ja kohotti katseensa, »sinähän vasta käytit».
»Mutta teknillinen koulu on meidän valitimme», sanoi tupakkakauppias, »maljanne, kaupanhoitaja. Tehän istutte vallan tuppisuuna.»
Ja puhelu jatkui. Mutta rouva Jespersen kääntyi Joániin päin: