Mutta Joán sanoi hiljaa, kumartuen Gerda-neidin puoleen:
»Ja keskellä kaikkea tätä te olette elänyt?»
»Niin olen.»
»Elänyt elämänne», sanoi Joán.
Mutta rouva Jespersen, joka oli kuullut, sanoi:
»Voi ei, Gerda on sekä elänyt siinä että ollut elämättä. Minusta sinä olet mukana ja olet olematta. Jokin osa sinua, Gerda, kulkee aina syrjästäkatsojana…»
»En tiedä», sanoi Gerda, »minkä ihminen näkee, se ei minusta koskaan ole niin merkillistä…»
»Kuin mikä?» nauroi rouva Jespersen.
»Kuin mitä hän voi kuvitella», sanoi Gerda.
»Se on totta», sanoi Joán.