»Mitä te sanotte, Gerda-neiti?» kysyi Joán.
Mutta rouva Jespersen nauroi:
»Voi, Gerda ei hyöri… hän vain haluaisi hyöriä… Aivan niinkuin silloin, kun hänen pitää olla mukana näytelmäkappaleessa, yhdistyksen iltamissa. Hänellä on ollut kolme osaa…»
»Ole nyt jo vaiti», sanoi Gerda.
»Joita hän itse pyysi», jatkoi rouva Jespersen, »eikä hän ole näytellyt yhtään niistä».
»Mutta kuinka niin?» kysyi Joán.
»Niin», sanoi Gerda, »kun harjoitusten piti olla… en minä sentään uskaltanutkaan…»
»Niin», sanoi rouva Jespersen, »sellainen on hänen luonteensa… ja sen vuoksi hän ei koskaan joudu naimisiinkaan…»
»Eikö?» sanoi Joán, ja tuo hiljainen sana pääsi miltei vaistomaisesti hänen huuliltaan.
He puhuivat vielä, uudesta voimistelulaitoksesta, jossa oli ollut näytös, ja maanviljelyskoulun koeviljelyksistä, ja sitten taas kutomosta — kunnes rouva Laarentzen sanoi: