Joán katseli jälleen eteläjyllantilaisten kasvoja.
»Kuinka he mahtavatkaan kaivata», sanoi hän.
»Kuinka niin?» sanoi rouva Jespersen.
»Niin», sanoi Joán (mutta rouva Jespersen ei voinut häntä ymmärtää), »onhan heidän isänmaansa olemassa, ja he ovat vain siitä erotetut».
Aivan kuin tuo yksi ainoa sana olisi tunkeutunut hänen tietoisuuteensa, sanoi Gerda kääntämättä päätään:
»Kaipasiko äitinne paljon?»
»Kaipasi», sanoi Joán, »paljon».
Ja he olivat molemmat vaiti, ja kansanopistonjohtaja sanoi kahteen kertaan:
»Söndenaatakaan ei herra kreivi saa nähdä.»
Vasta johtajan toistaessa sanansa kuuli Joán ne ja sanoi hyvin sointuvalla äänellä: