»Kyllä, herra johtaja, tullessani ensi kerralla.»
Gerda-neiti oli äkkiä kohottanut molemmat kätensä melkein kasvojensa tasalle, samalla kuin rouva Jespersen puhkesi sanomaan:
»Voi, niin, teidän pitäisi tulla uudelleen — joskus kesällä. Silloin täällä on niin kaunista.»
Ja johtaja sanoi:
»Niin, teidän pitäisi todella nähdä äitinne maa kesäaikaan.»
Kaikki tarttuivat kiinni tähän ajatukseen puhuen Joánille ja kutsuen häntä luokseen; ainoastaan kauppias Johansen jatkoi keskusteluaan karkoituksista molempien naisten kanssa, jotka istuivat aivan latteina mustissa silkkipuseroissaan, niinkuin olisivat olleet miehiksi kuivettuneita.
»Tulla teidän täytyy, jumaliste», huusi kelloseppä, »me olemme oikein kilttejä teille».
»Ja tehtaalla on vierashuoneita», sanoi rouva Raabel ja kääntyi mairitellen rouva Laarentzeniin päin.
»Niin, sydänkomeroita meillä on», sanoi rouva Laarentzen ja nyökäytti vastaan.
Kaikki puhuivat kesästä ja huvimatkoista ja Skibelundin metsästä ja
»Modersmaalet'ista».