»Se laitos saatiin pystyyn oikeaan aikaan», sanoi kansanopistonjohtaja.
Mutta lääkäri sanoi:
»Ei, ei, myönnän, että siinä ei mikään auta: kesällä kalpaan kotiin
Skodsborgiin.»
Ja kelloseppä Larsen sanoi:
»Niin, kyllä minäkin joskus otan vapaapäivän ja lähden katsomaan Dyrehavenia. Siellä on sievää aamupäivin, kun metsäkauriit ovat laitumella.»
Mutta tupakkakauppias sanoi toiselle eteläjyllantilaiselle:
»Minun mielestäni Christiansfeldtissä on hemmetin kaunista.»
He puhuivat kaikki Dyrehavenista ja Eremitagesta ja kesäpaikoista. Rouva Raabelhan oli viettänyt elämänsä valoisimmat päivät enonsa valtioneuvoksen luona Springforbi’ssa, jossa koko talo oli musiikkia täynnä.
Mutta rouva Jespersen, joka itse kuitenkin oli Kööpenhaminasta, puolusti Jyllantia:
»Ei, ei, minä pidän Jyllannin puolta. En tiedä… mutta Jyllanti on niin suuri. Se kuuluu muuhun maailmaan… ja silmä kantaa niin kauas, aina kanervanummille saakka.»