»Ei, maailmassa ei ole mitään ihanampaa», sanoi hän, »kuin seisoa
'Vuorella' auringon laskiessa».
Joán oli hymyillyt.
»Entä te», sanoi hän ja kääntyi Gerdan puoleen, »missä teidän mielestänne on ihaninta kesällä?»
»Minun mielestäni», sanoi Gerda (eikä hän ehkä ollut kuullut suuria siitä mitä puhuttiin)… »minun mielestäni… niin… on kauneinta, kun sumupilvet häilyvät soiden yllä».
Hän oli tuokion vaiti.
»Sillä silloin ajattelee niin paljon… taikka ei ajattele yhtään mitään.»
Joán oli nyökäyttänyt päätään.
»Mutta kauneinta on kuitenkin Munkebjergin luona», sanoi hän.
»Niin on», sanoi Gerda ja koetti nauraa, »siellä on kauneinta».
Yht'äkkiä oli kuin keskustelu olisi ehtynyt, ja kuultiin, kuinka rouva Raabel, joka puhui kandidaatin kanssa, yhä vielä puhui »Springforbi'sta», samalla kuin kelloseppä kohotti lasinsa: