3.
»Kiitos ruoasta», sanoi rouva Jespersen ovessa ja hymyili Joánille.
»Kiitos ruoasta», kertasi Joán eikä nähnyt hänen kättään.
Jokainen huusi kiitoksensa ruoasta, ja he puristivat toistensa käsiä.
»Terveydeksenne», kreivi», sanoi kelloseppä.
»Terveydeksenne», sanoi Joán eikä itse sitä kuullut.
»Niin, tämähän on maan tapa», sanoi rouva Raabel, joka soittokäsineen oli tunkeutunut Joánin luo.
»Terveydeksenne», sanoi Joán, ja hänen silmissään viipyi yhä sama kimmel.
Rouva Raabel oli jo alkanut puhua niinkuin ainakin ihminen, joka vihdoinkin pääsee vauhtiin, puhua kunniasta, joka tapahtui näin pienelle paikkakunnalle, ja ilosta, että saataisiin kuulla Mendelssohnia:
»Onnen sävelmiä, sanoi kapellimuusikko Green.»