»Kiitos, kiitos, pikku neiti», sanoi pappi tädille; kaikki vadit oli tuotu uudelleen sisään.
»Rouva», sanoi Joán siirtämättä katsettaan, »kuinka elämä ja kuolema ovatkaan hyviä ystäviä täällä».
Rouva Jespersenin kasvot kävivät äkkiä vakaviksi:
»Mutta eikö juuri se ole tarkoitus?»
»On», sanoi Joán, ja he olivat vaiti.
»Ei, ei, herra pastori, tätä lihaa teidän täytyy maistaa, se on
Koldingista.»
»Niin, Henrik» — ja rouva Jespersen nauroi jälleen — »ruokaa on tuotettu kaikkialta…»
»Eihän…»
»Onpa niinkin, tyttöseni, sitä on tuotettu, ja voi miten sinä olet pelännyt! Mutta minä sanoin» — hän kääntyi jälleen Joániin — »ellei kreivi halua syödä, niin olkoon syömättä».
»Pelkäsittekö minua?»