»Pelkäsin», sanoi Gerda ja kuiskasi nopeasti: »ettekä te syönytkään mitään».
»Mutta nyt minun on nälkä», sanoi Joán istuutuessaan tuolille.
»Onko se totta?» — ja Gerdan kasvot loistivat. »Tahdotteko voileipää?»
»Tahdon, kiitos.»
Gerda nauroi:
»Sepä oli hauskaa… ja minkälaisen?»
»Minkälaisen hyvänsä.»
He nauroivat molemmat, ja Gerda levitti voita leivälle — vuoroin pastorille ja vuoroin Joánille.
»Nyt on Gerdan hauska», sanoi rouva Jespersen.
»Niin onkin», sanoi Gerda ojentaessaan veitsellä voileivän Joánille.