»Tämä on melkein yhtä hauskaa kuin keittiössä syöminen», nauroi rouva
Jespersen.
»Niin», sanoi Gerda ja lisäsi, kuin selvitykseksi, Joánille: »Minun mielestäni on niin hauska syödä keittiössä.»
»Niin minustakin», sanoi Joán, »sillä sitä en saanut tehdä —lapsena.
Mutta minä juoksin aina ulos kokkien luo.»
»Kokkien?» kertasi Gerda, aivan kuin kokit olisivat olleet hyvin merkillisiä.
»Niin, meillä oli kaksi», sanoi Joán syödessään.
»He olivat romaanialaisia.»
»Sanotaan että romaanialaiset ovat niin kauniita», lausui rouva Jespersen. »Rakas neiti», jatkoi hän samassa, »minun tulee uudelleen nälkä nähdessäni toisten syövän».
Ja käsivarsi ojossa alkoi rouva Jespersen sivellä voita leivälleen.
»Heidän kielensä on kuulemma melkein kuin latinaa», sanoi pappi, joka puhui romaanialaisista.
»Niin, se on melkein kuin latinaa.»