»Ja Petersen?» sanoi rouva Jespersen.
»He ajattelevat, että meillä on hauskaa», selitti Joán, joka jälleen oli istuutunut pöydän ääreen.
»Niin», sanoi Gerda ja teki liikkeen huulillaan, aivan kuin olisi puhaltanut saippuakuplan.
Oven kautta kuuluivat vieraitten äänet. Kaksoiset puhuivat yli muiden.
Joán katseli pöydän yli, missä lampun luoma valokehä loisti damastitähtineen.
»Voi, nyt Anen pitäisi nähdä meidät!»
Yht'äkkiä työnnettiin tuoli Joánin viereen — ja kreivi Holstein, jonka tuloa kukaan ei ollut kuullut, istahti sille niin että jysähti.
»Täälläpä sinun on hyvä olla», sanoi hän.
»Erik!»
»Hyvää iltaa, neiti. Hyvää iltaa, herra pastori» — ja rouva Jespersenille hän nyökäytti päätään. »Niin, tulin tätä tietä. Salissa oli puheensorina aivan liian paksua.»