»Osaatteko?» sanoi Gerda hymyillen.
»Osaan. Äiti lauloi sitä.»
Ja Joán hyräili mukana, aivan hiljaa — vain säveltä, ilman sanoja:
Sa ranta raikkahin, maa urhoin hautakumpuin, maa viljamerten, heelmäin, nuorten umpuin, sua lemmin — Tanska, maani armahin.
He lauloivat hiukan nopeammin, ja kansanopiston johtaja löi tahtia.
275
»Sanokaa minulle sanat», kuiskasi Joán.
»Sanatko?»
»Niin.»
He lauloivat jälleen, samalla kuin Gerda hiljaa kuiskasi laulun sanat, seisoen aivan Joánin vieressä, ja Joán, tapaillen ne hänen huuliltaan, lauloi mukana: