Erik Holstein istui yhä katsellen Joánia.
»Ei, sitä ei jumaliste koskaan osaa arvata, kenen pöydän elämä kattaa linnunpaistilla.»
Joán oli kumartunut kuullakseen Gerdan kuiskatut sanat. Heidän kasvonsa olivat aivan lähellä toisiaan — ja samassa laulu taukosi.
»Seuraava säkeistö?» kysyi Joán.
»Enempää ei ole.»
»Eikö?» sanoi Joán hymyillen yhä.
Mutta siinä samassa hän kääntyi:
»Nyt minun on mentävä soittamaan.»
»Niin», sanoi Gerda ja oli jo unohtanut sen, mistä hän niin kauan oli iloinnut, »nyt on jo aika».
»Kiireen kaupalla», sanoi kreivi Holstein nousten tuoliltaan.