Se ei ollut tie eikä se ollut päämaali. Se ei ollut ajatusta eikä suunnitelmaa — vain laulua joka täytti hänen sydämensä:
Luoda onni ja isänmaa.
»Kreivi vilustuu», sanoi berliniläinen aivan hänen vieressään.
»Niin», sanoi Joán ja tarttui viululaatikkoonsa, jota hän heilutti.
»Onko teillä samppanjaa?»
»On», sanoi berliniläinen ja lisäsi: »Flottes Weingeschäft hier… haben alte Marken… sonderbar.»
Joán meni pihan poikki ja salin läpi huomaamatta ketään.
Erik istui sisähuoneessa sääret levällään.
»Kas vain, oletko täällä», sanoi Joán. »Missä Haacke on?» kysyi hän eikä ajatellut omaa kysymystään.
»Tuolla», sanoi Erik.