»Kuinka hiljaa he ovat!» sanoi Joán.
»Niin», sanoi Erik, »sisään päästyään he ovat varovaisia».
Mutta nyt he tulivat: kelloseppä — miten hauskat hänen kasvonsa olivatkaan! Ja tupakkakauppias, joka vatsoineen kiilautui tungoksen läpi sivuseinää pitkin, ja tohtori, kantaen tuolia, ja rouva Raabel…
»No totisesti, nyt he ovat täällä», sanoi Erik, joka seisoi ovessa hänkin tähystellen toisesta reiästä.
»Niin ovat», sanoi Joán, lainkaan kuulematta mitä toinen sanoi, mutta tirkisteli kuitenkin edelleen taukoamatta salia.
Rouva Jespersen seisoi yksinään oven vieressä, salin perällä.
Mutta tuollahan, toisessa penkissä, istui jo herra Johansen.
Eräs herra, jolla oli hyvin oudonväriset liivit ja punainen rusetti leuan alla, oli saapunut näyttämöltä heidän luokseen:
»Joko sytytetään?» kysyi hän saksaksi. Hän oli itzehoelainen sähköteknikko.
»No mutta Gerda», sanoi rouva Jespersen oven suussa, »kuinka myöhään sinä tulet».