Joán oli lukenut orkideoja seuraavasta kortista:
»Kiitollisena — Johtokunta.»
Kuinka pientä käsiala oli, ja aivan kuin viipyvää. Mutta jokainen yksityinen kirjain oli kaunis.
»Se on johtokunnalta», kiemurteli herra Jensen.
»Ja tämä on rouva Raabelilta», sanoi Holstein ja tarttui kolmeen hyasinttiin, jotka oli sidottu yhteen niinellä.
Joán seisoi yhä orkideakimppu kädessään, kun ovi jälleen avautui.
»Kaikkihan istuivat hiljaa», sanoi hän nauraen kauppiaalle. Mutta hänen silmänsä tapasivat neiti Gerdan.
Mutta kauppias Johansen meni Joánin luo ja sanoi, tarttuen tämän käteen:
»Se oli ihanaa, kiitos.»
Miehen äänessä oli jotakin, joka sai Joánin posket värähtämään, silmänräpäykseksi.