Kreivi Holstein sai käsiinsä berliniläisen.
»Kaksi pulloa», sanoi hän osoittaen samppanjaa.
Pastori Jespersen oli pysähtynyt hänen eteensä.
»Teidän pitäisi vaalia lahjojanne, herra hovijahtimestari.»
»Vaalia ja vaalia, herra pastori…»
»Niin, minusta tuntuu», sanoi pastori, »että sillä ainakin rikastuttaisi omaa itseään».
Mutta rouva Raabel sanoi Joánille melko äänekkäästi:
»Niin, me musiikki-ihmiset saamme kai kuitenkin myöntää, että
Mendelssohn sentään on ennen kaikkia muita…»
Tohtori Raabel seisoi herra Laarentzenin edessä.
»Rakas tehtailija», sanoi hän, »minä istuin ja sanoin itselleni toistin sitä itselleni: meidän eteemme on avautunut maailma».