»Niin, sillä ne me tunsimme», sanoi hän, ja kaikki nauroivat, ja tohtori yritti jatkaa:
»Ehkä me näin, vielä taistelupaikalla ollessamme, vielä kerran…»
»Juomme hovijahtimestarin maljan», sanoi Joán.
»Ei, mutta kuulkaahan», huusi Larsen.
»Niin, herra hovijahtimestarin maljan», sanoi Gerda.
»Tietysti», sanoi tohtori, joka oli nykäissyt kalvosintaan niin että se oli irtautunut, samalla kuin Joán kohotti lasiansa kolme kertaa niinkuin unkarilainen, joka huutaa 'éljen', ja huusi:. »Eläköön Erik!» Ihmiset huusivat eläköötä ja kilistelivät laseja. »Hurrataanpas vielä», huusi Larsen, ja kaikki hurrasivat kolmesti.
»Jumaliste», sanoi Larsen ja kilisti lasia, »minä en vaan koskaan osaa kuunnella tuota laulua Elsestä ilman että vedet tulee silmiin».
»Terve, herra, konserttimestari.»
He joivat maljoja, kaksittain.
Joán painoi yhä lasiaan Erikin lasia vastaan.