Rouva Jespersen seisoi vielä eteisessä, jossa oli valoisaa, ja puki vaatteita ylleen.
»Entä herra Haacke?» kysyi Gerda äkkiä ja kääntyi katsomaan, aivan kuin valo olisi tehnyt hänet emännäksi jälleen.
»Oi, hänet on rouva Raabel kutsunut.»
»Kotiinsako?» sanoi Erik ja nauroi, tunkien käsivarttaan päällystakin hihaan.
»Ei», sanoi rouva Jespersen ja nauroi kuin Erik. »Johanseneille.»
He tulivat pihalle, herrat ja naiset pyörivät ajopelien ympärillä, ja hevoset kuopivat.
»Hyvää iltaa, rouva Jespersen», kaikui eräs naisääni vaunuista. »Voi kuinka se oli… »
Ja nainen vaikeni äkkiä nähdessään Joánin.
Rouva Jespersen nauroi. »Niin», sanoi hän osoittaen vaunuja, »nyt on matkavaivat edessä. Nyt he saavat ajaa muutamia peninkulmia.»
»Ihmisparat», sanoi Joán.