Hän astui ikkunan luo. Hotellista kuului lakkaamatonta äänten sorinaa ja laulua. Vielä yhdet ajopelit vyöryivät pois. Ihmiset istuivat niissä äänettöminä.
Rouva Jespersen sanoi Joánille, joka seisoi hänen vieressään:
»Nyt he istuvat ja ajattelevat kaikkea mitä on tapahtunut.»
»Ajattelevat kaksi viikkoa», sanoi Joán, eikä rouva Jespersen ymmärtänyt hänen äänenpainoaan.
»Ah, tällainen ilta tuulettaa koko paikkakunnan.»
Joán, joka hillitsi olemuksensa levottomuutta sanoi:
»Mutta täkäläiset ihmisethän harrastavat kaikkea, vai kuinka?»
»Harrastavat», sanoi rouva Jespersen, piirtäen aivan kuin ympyrän ikkunapieleen.
»Kaikkea.»
»Mutta tämä on ollut ihanaa Gerdalle», sanoi hän ja katsoi eteensä, »ja sitä hän saattaa tarvita. Olo tässä talossa on käynyt hänelle raskaaksi sen jälkeen kuin onnettomuus tapahtui.»