Mutta Joán oli kurottanut kätensä häntä päin.
»Annatteko hiukan minullekin?»
Gerda astui hitaasti lähemmä ja ruiskutti eau de colognea hänen käsilleen.
»Ei, kasvoihin», sanoi rouva Jespersen, »sitten sen tuntee».
Gerda kohotti pulloa, ja hieno sadesuihku valeli Joánin poskia.
»Kiitos, kiitos», sanoi Joán ja katseli Gerdan pieniä kasvoja.
»Ei, ei, silmiä kirvelee», huudahti hän ja hieroi niitä kosteilla käsillään, niin että silmiä kirveli vielä enemmän.
»Niin» — ja rouva Jespersen nauroi — »mutta vähän ajan perästä ne tulevat niin kirkkaiksi».
»Niin», huusi kreivi Holstein kynnykseltä, »koettakaa saada hänet aukaisemaan silmänsä, neiti. — Kaikilla Ujházyilla», jatkoi hän, »on silmät puoliummessa».
»Ja koko Gerda-neidin suvussa on silmät suuret», sanoi Joán, ja oli kuin hänen äänensä olisi tahtonut pidättää Gerdaa tämän mennessä.