»Niin», sanoi pappi, »olen kuullut puhuttavan, ettei kreivi aio enää soittaa».
»Kuinka niin?» kysyi maisteri.
Joán katsoi pianoon päin.
»Siksi että luulen», sanoi hän, »että minun nyt on toimittava».
Maisteri loi katseensa salin poikki.
»Mihin puolueeseen aiotte liittyä?» sanoi hän ja vääntäytyi tiehensä ontuvin kannoin.
Erik istui vielä ja löi sointuja puhuen yhä Gerdalle Joánista:
»Ei, ennen maailmassa ei hänen ollut niinkään helppoa… hän oli useimmiten hyvin alakuloinen eikä hän myöskään osannut purkaa mieltään. Mutta hänellä tuskin oli mitään oikeata kotia siellä saarellakaan. Sillä äitihän oli kuollut, eikä hänen elämänsä kai ollut oikein onnellista, luullakseni.»
Gerda sanoi äkkiä:
»Eikö äiti ollut onnellinen?»