»Niin se oikeastaan on», sanoi Erik, »koko elämä on yhtä ainoata pilkkopimeää».
»Niin», sanoi maisteri, »ja ihmiset töytäävät vastakkain tai rientävät toistensa ohi. — Mitä neiti sanoo?»
»En mitään», sanoi Gerda pudistaen päätään. Mutta maisterin ontuessa eteenpäin hän sanoi, — eikä ehkä ollut koko aikana ajatellut muuta kuin niitä sanoja:
»Mutta entä jos hän jäisi tänne?»
»Kuka? Joánko?»
Kreivi Erik huipensi huuliaan.
»Onko siis teistä täällä niin ihanaa istua — niidenkään, jotka ovat syntyneet istumaan täällä?»
Mutta samassa hän kääntyi Joánia kohden, joka tuli lattian poikki, ja sanoi hymyillen:
»Neiti Gerda sanoo, että hänen mielestään sinun pitäisi jäädä tänne.»
Ja hän nousi seisomaan.