»Sehän on suurenmoista, Johansen», sanoi hän ja lisäsi äkkiä:
»Sittenhän kreivi Ujházy saa nähdä kellarin.»
»Joán», huusi hän, »me kaksi menemme kellariin».
Ja hän lisäsi, ehkäpä salaisena vastauksena kauppiaalle:
»Ja neiti Gerda ehkä näyttää meille valoa — vai kuinka, neiti Gerda?»
Tuokion verran vallitsi hiljaisuus — ja Joán nousi.
»Gerda?» sanoi Johansen, ja tuo lyhyt nimi kuului niin terävästi. »No niin, Gerda, näytä valoa herroille. Rouva Jespersen tulee kyllä mukaan.»
Kaupanhoitaja oli pysähtynyt ruokasalin nurkkaan, vati ojennetuissa käsissään.
»Kiitos vain, meillä on», sanoi kandidaatti, joka oli seurannut hänen katsettaan, ja hymyili rouva Raabeliin päin.
Mutta rouva Raabel sanoi kaupanhoitajalle:
»Niin, minulla myös, mutta kiitos vain», samalla kuin rouva, joka ei ollut unohtanut, kuinka kreivi Ujházy oli riistäytynyt hänen seurastaan, jatkoi kandidaatille: