»Tuletko?» sanoi Erik.
Joán ei tietänyt ehtineensä alas portaita ja astuvansa maakivillä.
»Kuinka täällä on raskas ilma.»
»Niin», sanoi Erik ja nauroi, kohottaen lyhtyä, niin että nuo valtaiset viinitynnyrit melkein näyttivät laivanhylyiltä puolipimeässä. »Eihän tämä rypälemehu kauttaaltaan ole niin vallan väärentämätöntä, täällä kansanomaisemmassa osastossa…»
Hän kohotti lyhtyä korkeammalle.
»Mutta tahdotko nähdä, suurenmoisen paljon täällä on pirtua. Täällä ne myrkyt sekoitetaan, jumaliste.»
Äkkiä hän käänsi lyhtynsä.
»Hän luuli, että se oli Vejlestä», sanoi hän pysähtyen.
»Mikä? Sähkösanomako?»
»Niin», sanoi Erik kulkien edelleen, »tuolta pojanhulttiolta… sillä kai sieltä saapuu erinäisiä pikasanomia, sieltäpäin».