»Niin», sanoi Joán, »sen ymmärrän. — Mutta», kysyi hän nopeammin, »neiti Gerda?»
»Niin, onhan hän kyllä herttainen, mutta hänen pitäisi jumaliste päästä heti paikalla talosta pois.»
»Niin», sanoi Joán ja puristi kätensä nyrkkiin.
»No niin, tässähän on bourgogne!… Otatko sinä nämä pari pulloa?… tuota myrkynsekoittajaa ei jumaliste kannata säästää. Joko ne ovat sinulla? Kiitos!»
Erik nosti jälleen lyhdyn maasta.
»Ja sitten mentiin», sanoi hän.
He kulkivat takaisin kellarin halki, ja Erik sulki lautaoven.
»Niin», sanoi Erik ja antoi jälleen katseensa harhailla pitkin noita valtavia tynnyreitä, »enin osa kaikesta tästä viinasta virtaa rajan tuolle puolen… Ja osa Höjerupiin», jatkoi hän, »kun kaikki on oikein päin helvettiä».
Äkkiä Erik oli nojautunut erästä viinitynnyriä vastaan, ja seisoen, otsa puuhun nojaten, hän nyyhkytti niin että vapisi.
»Erik, Erik», huusi Joán.