»Nyt ajattelin äitiänne», sanoi hän.
Joán seisahtui.
»Luulen että te ajattelette liian monta raskasta asiaa», sanoi hän.
»Raskasta?» toisti tyttö.
»Te olette sielussanne niin säikähtänyt», sanoi Joán, ja he puhuivat samalla äänellä.
Gerda nyökäytti päätään — kerran.
Ja Joán sanoi, kiireesti:
»Ja kaikesta siitä — — — teidän pitäisi tempautua irti — — — ja päästä pois.»
Gerda-neiti oli tarrautunut lasiin.
Mutta Joán virkkoi, ikäänkuin olisi sanonut liian paljon tai liian äkisti ja tahtonut paeta muihin asioihin: