»Teidän sisarennekin…»
»Sisareni?» Joán tuskin kuuli sen.
»Niin, tarkoitan… tarkoitan, että sen ei pitäisi aiheuttaa teille niin paljon raskaita ajatuksia.»
Hänen silmänsä tuijottivat tytön rintaan, joka nousi ja laski kiivaasti.
»Ihminen hallitsee elämäänsä», sanoi Joán.
Ja sitten hän lisäsi äkkiä, toisella äänellä: »Tekin omaanne.»
Silmänräpäyksen seisoi tyttö kuin kaatumaisillaan.
Sitten hän sanoi, ja sanat tulivat vaivalloisesti, mutta ne tulivat selvinä.
»Ei se sitä ole, että hän kuoli.»
»Mitä sitten?»