Gerda oli puolittain kohottanut kasvonsa.
»Että hän oli ottanut kantaakseen sellaista mitä ei jaksanut.»
»Gerda», sanoi Joán ja tarttui hänen käteensä — ja samassa tyttö oli vastannut hänen puserrukseensa kuin hukkuva.
»Tahdotteko ehkä kaataa laseihin, rouva Raabel», sanoi Gerda lääkärinrouvalle, joka kynnykseltä lähetti katseen kauas yli viuhkansa. »Kaupanhoitaja auttaa teitä», jatkoi hän ja meni pois.
Rouva Raabel alkoi kaataa laseihin, Joánin jäädessä seisomaan.
Rouva Raabel puhui noista ihanista laseista:
»Niin, tässä talossa kootaan tulevaisuutta varten. Nämä lasit on hankittu Höjerupista.» Hän nauroi: »Se on kai jonkinlainen kiitos hovijahtimestarille avusta…»
Mutta äkkiä hän hypähti asiasta toiseen ja sanoi:
»Nyt on ehkä aika, olisi kenties aika — saada vähän musiikkia.»
Joán, joka tuskin oli kuullut, sanoi: