»Emmekö ole saaneet jo liiaksikin musiikkia, rouva?» — ja meni. Rouva
Raabelilta läikähti hopeatarjottimelle…
Pastori seisoi yksinään erään ikkunan luona
»Ah, tekö siinä olette, herra pastori», sanoi Joán, joka äkkiä näki hänen kasvonsa.
»Niin», sanoi pappi, ja ikäänkuin selittääkseen Joánin kalpeutta hän lisäsi:
»Niin, ilma on raskas tuolla kellareissa. — Mutta kreivi Holstein» — ja hän hymyili hyvin vähän — »tietää, missä viinit ovat».
Joán ei vastannut, ja kappalainen sanoi hetken päästä:
»Me, vaimoni ja minä, pidämme niin paljon hänestä. Hän auttaa niin mielellään ja hän auttaa kauniisti.»
»Ja niille», jatkoi hän, »joita vaimoni ja minä tahtoisimme auttaa, ei ole aina niinkään helppoa hankkia apua. He ovat melkein aina jollakin tavoin muukalaisia — niinkuin me itsekin. Mutta Höjerupissa ei koskaan käydä turhaan.»
Sitten pappi huomasi, että Joán ei kuunnellut, mutta hän puhui kuitenkin:
»Kun te, kreivi Ujházy, niinkuin vaimoni sanoo, jonakin kesänä tulette tänne takaisin — —»